SDPL:n Helsingin ja Uudenmaan piirijärjestö ry. oli mukana kaksivuotisessa EU:n rahoittamassa Grundtvig -oppimiskumppanuusprojektissa nimeltä ”New Life to Traditional Stories” vuosina 2012-2014. Projekti toteutettiin yhdessä Drums for Peace -järjestön jäsenjärjestöjen kanssa.

UUTTA ELÄMÄÄ PERINTEISIIN TARINOIHIN 

Tämä oppimiskumppanuus käytti jokaisen järjestön kokemusta luomaan uusia tuotteita joita esittelemme toisillemme ja jaamme globaalin yhteisön kanssa. Juhlistamaan vuotta 2012 -Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalainen teemavuosi, tämä oppimiskumppanuus keräsi perinteisiä tarinoita jokaisesta maasta, useimmat ikäihmisten avulla, tuoden uuden tulkinnan eri taidemuotojen avulla lisäämään oppijoiden kokemusta, oppimiskumppanuuden ja yhteisojen vuorovaikutusta.

  • ”New Life to Traditional Stories” -projekti alkoi suunnittelukokouksella Cinisello Balsamossa, Italiassa, syksyllä 2012. 
  • Ensimmäinen varsinainen opiskelujakso toteutettiin Codleassa, Romaniassa, jossa teemana oli varjoteatteri ja sen eri menetelmät.
  • Toisessa jaksossa, Helsingissä keväällä 2013, muokattiin tarinoita neljässä eri työpajassa käyttäen välineenä musiikkia, runoja ja perkussioita, keskittymis- ja kommunikaatioharjoituksia, sekä kuvataidetta.
  • Kolmas harjoittelujakso Nyköbingissä, Tanskassa, keskittyi opittujen asioiden ja muokattujen tarinoiden käytännön soveltamiseen.
  • Neljäs tapaaminen oli puolivälin arviointikokous Kööpenhaminassa syksyllä 2013.
  • Viidennen jakson teemana Montluçonissa, Ranskassa, oli suullinen perintö, ja se, miten tarinat kulkevat sukupolvelta toiselle. Työpajojen taidemuotoina olivat musiikki ja perkussiot.
  • Kuudes jakso Tallinnassa, Virossa, keskittyi forum -teatteriin ja sen menetelmiin. 

TALLINNA

”Aiheena oli forum-teatteri ja siihen linkitettiin kansantarinat ja sadut forum- teatterin keinoja hyödyntäen. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme forum-teatterin keinoihin, ja teimme mindfulness-tyyppisiä harjoituksia. Harjoitusten perimmäinen tarkoitus oli tutustua omaan itseensä. Kävimme myös läpi forum-teatterin historiaa lyhyesti, sekä teimme muutaman harjoitteen siitä, millaista forum-teatterin tulisi olla. 

Seuraavaksi teimme harjoitteen, jossa pohdimme omia elämäntarinoitamme. Teimme vanhoista kankaista itsellemme päälle puettavan asusteen, jonka jokainen osa täytyi sitoa tai neuloa yhteen. Pienistä palasista tuli sitten kokonaisuus, jota pidimme loppuesityksessä päällä. 

Mietimme lapsuutemme tarinoita, ja pohdimme, mihin niistä kuuluimme. Minä sain tarinan pikku prinssistä, jota en vaatetta tehdessä ollut miettinyt ollenkaan, sillä ohjeistus miettiä itselleen tärkeintä tarinaa tuli vasta kun vaate oli valmis. En siis hetkeäkään miettinyt pikku prinssin tarinaa vaatetta tehdessäni. Vaatteestani tuli päähine. Aluksi se oli vain pitkä pätkä yhteen sidottuja vaatteiden riekaleita, ja ajattelin sen olevan käärme. Havahduin kun tajusin, että pikku prinssin tarinan alussa käärme on syönyt norsun, ja kuva siitä näyttää aluksi hatulta, mutta kuin tarkemmin katsoo, se onkin jotain muuta. Jutusta vielä oudomman tekee se, että minulla on myös pikku prinssi -tatuointi. 

Mietimme, mihin kategoriaan meidän tarinamme kuuluivat, ja vaihtoehtoja oli useita: seikkailu, sankaritarina, ryysyistä rikkauksiin ja neljä muuta. Ryhmät muodostettiin niiden kanssa, joiden tarinat kuuluivat samaan kategoriaan. Yhdessä ryhmä toteutti näytelmän ensin vanhan tarinan muodossa, ja sen jälkeen moderniin elämiseen muokattuna ja päinvastoin. 

Todella mielenkiintoisia harjoitteita tehtiin joka päivä.”

MONTLUÇON

”Tällä kertaa vastaanottokomiteana toimi joukko paikallisia muusikoita, jotka soittivat lempeitä ja iloisia säveliä jo saapuessamme juna-asemalle. Siitä lähti rento ja iloinen viikko mukavasti käyntiin. Työpajat olivat hyvin aikataulutettuja, ja aika koko reissulla oli suhteellinen käsitys. 

Parhaiten mieleen jäi musiikkityöpaja, jossa koko ryhmä soitti useita erilaisia rytmejä, jotka opimme erittäin helposti. Myös ne, jotka eivät olleet koskaan aikaisemmin soittaneet. Hetken harjoittelimme, ja sitten kaikki rytmit kasattiin yhteen, ja lopputulos oli mahtavan kuuloinen.

Toinen mieleenpainuva työpaja oli, kun kirmasimme luonnonhelmaan. Siellä tarkoituksena oli löytää luonnosta itselleen tärkeä esine tai vastaava. Olimme hiljaa, ja harjoittelimme kuuntelemista: itsemme, toisten sekä luonnon.  Itse koin jälkimmäisen työpajan oikein mieluisaksi ja erittäin hyväksi. Tunnelma pysyi koko viikon ajan leppoisana, ja kaikki osasivat jättää kiireen ja kellottamisen pois projektin ajaksi. Kävimme myös pop-museossa, joka oli valaiseva kokemus.”

TULOKSET